Taipaleen kylä sijaitsee Laatokan luoteisrannalla. Sen eteläpuolella ei ennen ollut jokea, vaan Laatokan rannan suuntainen harju. Harju erotti U-muotoisen Suvannon Laatokasta ja tuolloin vesi virtasi Suvannosta luoteeseen Kiviniemeen ja edelleen Vuoksea pitkin Käkisalmen kautta kiertäen Laatokkaan. Laatokan rantaharju oli tärkeä kauppareitti. Suvannon veden pinta oli noin 9 metriä Laatokan pintaa ylempänä.
Keväisin Suvanto tulvi voimakkaasti. Sen takia talonpojilla oli haave kaivaa oja Suvannosta Taipaleen harjun lävitse Laatokkaan ja näin laskea veden korkeutta sekä saada lisää viljelysmaata. Ojan kaivamista oli yritetty vuonna 1741, mutta Ruotsin ja Venäjän välinen sota tuli esteeksi.
1800-luvun alussa vesi Suvannossa oli poikkeuksellisen korkealla, 11 metriä Laatokkaa ylempänä, ja ajatus ojasta tuli ajankohtaiseksi.
Yrjönpäivän aattona huhtikuussa 1818 talonpojat kaivoivat pienen ojan Taipaleen harjun ylitse. Vesi alkoi virrata, mutta Suvannon vesimassan paine Laatokkaan oli valtava. Zacharias Topelius kertoo, että ”pieni virranvire muuttui Suvannon peilipinnalla yhä hurjemmaksi hyökyaalloksi”, joka mursi harjun sekä ”repi irti suuria maakappaleita puineen kaikkineen ja syöksi ne Laatokkaan”. Jylinä kuului kolmen peninkulman päähän Pähkinälinnaan, missä säikähtäneet munkit soittivat kirkon kelloja kolme vuorokautta yhteen menoon.
Tuloksena oli Suvannosta Laatokkaan virtaava, parisataa metriä leveä salmi. Suvannon veden pinta laski seitsemän metriä ja talonpojat saivat 5000 hehtaaria lisää viljelysmaata. Salmen pohjoistörmä on yli 25 metriä korkea ja erittäin jyrkkä.