Pic de Coma Pedrosa

Olin aikaisin aamulla hereillä. Tarkoitukseni oli lähteä leirintäalueen vieressä kohoavalle vuorelle, Coma Pedrosalle. Pakkasin reppuun villapaidan ja pitkähihaisen takin sekä juotavaa ja suklaata, otin teleskooppisauvat ja lähdin autolla ajamaan kohti polun päätä. Ensin Arisalin pieneen kylään, josta edelleen kohti luodetta. Pian tie teki u-käännöksen oikealle ja edessä oli Torrent Ribalin parkkipaikka. Leirintäalueen toimisto oli kertonut minulle, että voin jättää auto sinne. Lähtöpaikkani oli 1580 metrin korkeudessa.

Heti parkkipaikan vierestä lähti pieni merkitty traktoritie, jota seurasin 800 metrin matkan. Sen jälkeen tie kääntyi oikealle ja Coma Pedrosalle menevä polku meni suoraan, vähän vasemmalle kaartaen. Polun alussa oli opasteviitta Augues Juntes, joka on luonnonkaunis rinne alkumatkassa. Hetken päästä polku kääntyi jyrkästi vasemmalle ja edessä oli pieni, mutta runsaasti vettä pärskehtivän puron ylitys. Se tapahtui kahta joen ylitse vedettyä tukkia pitkin. Puro oli vuoren mukaan nimeltään Coma Pedrosa. Korkeutta oli jo 1800 metriä. Joen jälkeen polku kääntyi oikealle, kohti länttä ja kulki rehevän lehti- ja mäntymetsän lävitse nousten koko ajan – ja välillä hyvin voimakkaastikin – ylöspäin. Vajan 2300 metrin korkeudella polusta haarautui toinen polku Coma Pedrosan nimellä tunnetulle vuoristomajalle, huttalle. Itse jatkoin vuorelle.

Edessä oli laaja laakso. Se oli lähinnä nummea, jolla kasvoi joitakin lehtipuita ja pensasrykelmiä. Laakson pohja oli tulosuunnasta noin 50 metriä alempana ja sitä pitkin menevä polku erottui hyvin. Se kiemurteli laaksoa pitkin kohti länttä, jossa se kilometrin päästä alkoi nousta ylös puron vartta seuraten.

Polkua seuraten kipusin rinnettä ja joen vartta ylöspäin. Pidin aika reipasta vahtia, koska olin yksin ja päämäärä oli enemmänkin vuoren huipulla käynti kuin maisemien ihailu. 2500 metrin korkeudessa vuoren rinteessä oli toinen pieni vuoren poukama tai notko, joka johti kohti koillista. Polku kääntyi sinne ja päätyi pienelle järvelle. Järvi oli osin jäässä, osin avoin. Valkoiset jäälautat kelluivat sen päällä. Järven jälkeen maasto muuttui kiviseksi ja polkua ei enää näkynyt – sen kulkua osoittivat vain kiviin maalatut pienet keltaiset merkit.

Mutta sitten vauhtini alkoi hiljetä ja mieleeni muistui, että tauonkin voisi pitää. Istuin kivelle ja olin noin 2650 metrin korkeudessa. Huipulle olisi vielä matkaa pystysuorassa 300 metriä ja vaakatasossa puolisen kilometriä. Ympäristö oli pelkkää vuoren harjaa muodostavaa kivirakkaa. Länsipuolella näkyi alhaalla tunnettu paikallinen nähtävyys, pieni Estany-järvi.

Viiden minuutin tauon jälkeen jatkoin kapuamista, mutta matkan teko oli raskasta. Ehkä siihen vaikutti alkumatka, jonka olin tehnyt pysähtymättä. Ehkä kuitenkin todennäköisempi syy oli, että ilma saattoi olla aiempaa ohuempaa eikä kivirakka sitonut kasvillisuuteen happea ollenkaan. Etenin aina vähän kerrallaan ja taukoa pitäen. Viimein harja johti vähän leveämpään paikkaan, jossa oli teltan verran tasaista. Ilmeisesti paikalla aina välillä teltta onkin, koska tasaisen paikan ympärille oli rakennettu kivistä jonkin verran suoja-aitaa. Telttapaikan takana oli viimeinen pinnistys vuoren huipulle, Pic de Coma Pedrosalle. Kaikkiaan olin pysähtynyt seitsemän kertaa istumaan ennen vuoren huippua. Maisemat joka suuntaan olivat hienot. Myöhemmin kotona minulle selvisi tietosanakirjasta, että juuri Coma Pedrosa oli Andorran ruhtinaskunnan korkein vuoren huippu.

Pohjoisessa viereisten vuorien laaksot olivat saaneet valkoisen pilvipeitteen. Tuuli toi niitä minua kohti. Epäilin, josko pilvet tulisivat paluureitilleni ja lähdinkin koko lailla pian paluumatkalle. Lisäksi perheeni varmasti toivoi minua takaisin kohtuullisen nopeasti, koska tarkoituksemme oli vielä samana päivänä jatkaa matkaa kohti itää ja edelleen pohjoiseen Ranskaan.

Estanyn kohdalla minua vastaan tuli ranskaa puhuvien nuorten joukko, jonka kassa toivotin hyvät huomenet. Sitten matka jatkui alas samaa reittiä kuin oli hetkeä aiemmin tullut.

Kaikkiaan meno-paluu -matkani Coma Pedrosalle kesti kolmisen tuntia. Se on korkein vuoren huippu, jolla olen käynyt. Lähes metrilleen 3000 metriä.

TH

Coma Pedrosa -joki ylittyy kahta
pitkostukkia pitkin.






Opaste






Vehreä laakso, jonka lävitse reitti kulkee.






Coma Pedrosan harjannetta. Huippu vasemmalla.