Siniristilippu ja Leijona suomalaisen elintavan symboleina

SUOMALAISUUDEN symbolit – siniristilippu ja leijona tai ”sisu, sauna ja Sibelius” – tulee nähdä suomalaisen elämäntavan symboleina. Elämäntavan, jonka keskeisin sisältö on suvaitsevaisuus ja tasa-arvo sekä toisten ihmisten kunnioittaminen. Suomalaisten on huolehdittava siitä, että omat tunnusmerkit ja arvot yhdistetään juuri näihin merkityksiin.

Suomalaisuus on osa monikulttuurista maailmaa. Se on pidettävä avoimessa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa muiden kulttuurien kanssa.

JULKISESSA keskustelussa kansainvälisyys ja nationalismi nähdään toistensa vastakohtina. Unohdetaan, että molemmat pitävät sisällään eriasteisia asenteita ja näkemyksiä.

Lähtökohdiltaan nationalismi arvostaa omaa kansallista kulttuuria ja itsemääräämisoikeutta mutta ei hyväksy vihaa ja väkivaltaa muita kohtaan. Se kunnioittaa ja arvostaa muiden kansojen oikeutta kehittää omaa kulttuuriaan.

Oman kulttuurin tuntemus on tärkeä lähtökohta kansainvälisyydelle.

OMAKSUTUT arvot siirtyvät uusille sukupolville kulttuuriympäristön ja poliittisten käytäntöjen pohjalta. Kulttuuriympäristöön kuuluu etenkin koululaitos, jonka merkitystä arvojen omaksumisessa ei voida aliarvioida: kouluopetuksen tavoitteiden sisältämä kansainvälisyyspyrkimys on osa kansallisesti asetettua päämäärää.

Samoin arvoja siirtää media, joka omalta osaltaan ylläpitää ja muuttaa yhteisön arvoja. Poliittinen ympäristö taas paljastaa, kuinka arvoja toteutetaan käytännössä.

Omasta kulttuurista saadaan arvoja ja tapoja, joita yksilöinä viedään kansainvälisyyteen. Ellei ihminen tunne eikä arvosta omaa kulttuuriaan, hänellä on hyvin vähän annettavaa kansainväliseen yhteistyöhön.

Parhaimmillaan kansainvälisessä yhteistyössä ja ongelmien ratkaisemisessa on kyse erilaisten arvojen sulautumisesta toisiinsa sekä myös näiden arvojen kehittymisestä.

Yleisesti hyväksytyt aatteet, opit ja tavat sekä kehitystä eteenpäin vievät keksinnöt siirtyvät alueilta toisille, ja vain harvoin niitä yritetään estää.

Nationalismista on erotettava kiihkokansallisuus, joka suhtautuu vihamielisesti oman maan kansallisiin vähemmistöihin sekä muihin kansakuntiin. Se yliarvostaa omia kansallisia arvoja ja kohottaa ne kaikkien muiden arvojen yläpuolelle. Oman vaikutusalueensa sisäpuolella se pyrkii toisenlaisten ja toisin ajattelevien ajamiseen paitsioon ja yhteisönsä ulkopuolelle.

Ulkopolitiikassa kiihkonationalismi haluaa yksipuolisesti määrittää arvot ja päämäärät, jotka halutaan lähetystehtävänä viedä muiden kansojen omaksuttaviksi. Kiihkokansallisuudesta aatehistoriassa varoitetaan, että se johtaa sisäpolitiikassa äärioikeiston väkivaltaan ja kansainvälisesti sotiin.

ON siis tärkeää painottaa nationalismin terveitä muotoja, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, ja käyttää niihin liittyviä symbolejamme myös arkisessa elämässämme, jotta niitä ei yhdistetä ääriryhmien toimintaan.