Minsk 2 -sopimukseenko päädytään?

Ukrainan odotettu ja julkisuudessa ylläpidetty vastahyökkäys näyttää tyrehtyneen. Kokonaisuutta tarkasteltaessa mitään merkittävää Ukraina tai Venäjäkään ei ole saanut aikaiseksi. Pienessä mittakaavassa Ukraina on onnistunut pitämään auki Odessan meriyhteydet sekä haastamaan osin Krimiä asemaa. Mittatikulla mitattaessa Venäjä on kuitenkin onnistunut valtaamaan tänä vuoden aikana enemmän alueita kuin mitä Ukraina on ottanut Venäjän sotatoimialueilta.

Ukrainan vastahyökkäyksen huono menestys on ollut pettymys ja lisännyt kritiikkiä sotilaallisen tuen jatkamiseen. Länsi näyttäisi myös painottavan Ukrainaa enemmän Israelin tukemista, mikäli konflikti jatkuu. Yleensäkin lännen suhtautuminen Ukrainan tukemiseen on ollut kriittisempää muualla kuin suomalaisessa keskustelussa.

Ukrainan lähtökohdista katsottuna pelko on se, että sen taistelu ja suunnattomat uhrit ovat olleet turhia. Parhaassakin tapauksessa lopputulos on se, että Ukrainan on solmittava rauha Venäjän kanssa Minsk 2 -sopimuksen pohjalta.

Nato-maat ovat osoittaneet täydellisen avuttomuutensa Ukrainan kriisin hoidossa ja EU saa sotakustannuksien lisäksi maksettavakseen tulossa olevaa Ukrainan jälleenrakennusta. Ukrainan kannalta aseapu on jäänyt aivan liian vähäiseksi. Toiseksi Ukrainalle on lähetetty kalustoa, joka EU-maille itselleen on jo vanhanaikaista. Suomi on yrittänyt avustaa, koska pelkää joutuvansa Ukrainan tilanteeseen, mutta on käytännössä yksin. Eurooppalaista ammustuotantoa ei ole saatu aikaiseksi. Tässä Suomi olisi yksi harvoista, jolla on tuotantoresursseja, mutta tilauksia ei ole tullut.

Venäjä puolestaan on jo kesällä 2022 muuttanut sotateollisuuttaan – etenkin ammustuotannossa sekä kalustonsa korjauksissa ja ajanmukaistamisessa – kolmivuorotyöhön.

Yhdysvaltojen motiivi Ukrainassa on epäselvä. Onko se auttamassa Ukrainaa, vai onko sille keskeisempi tavoite Venäjän heikentäminen, jotta voi keskittyä enemmän Kiinan ja Kaakkois-Asian kysymyksiin – ja nyt myös Lähi-itään. Tehokasta Yhdysvaltojen tuki ei ole ollut.

Yhdysvallat on Euroopalle riski. Samoin se, kenestä tulee seuraava Yhdysvaltojen presidentti. Onko hänellä ”uusi” linja vai jatkaa hän Bidenin vanavedessä? Vaikka ei tämä Bideninkään kausi ole niin hyvin mennyt.

Baltia ja Suomi ovat samassa asemassa Ukrainan kanssa. Balttian ongelma on Venäjä, Venäjä ja Venäjä, ja Venäjälle maat ovat pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä omassa puolustuksessaan. Suomen ongelma tarkentuu Pietariin, Murmanskiin ja Muurmannin rataan.

Nato-jäsenyydestä huolimatta Suomi vannoo rauhan nimeen. Venäjä ei pelkää sitä, että Suomi hyökkää Venäjälle, mutta se pelkää sitä, että Suomi antaa tai painostettuna antaa omat alueensa lännelle hyökkäykseen Venäjälle. Tämän jo aikoinaan totesi myös Stalin.

Kun Venäjä on saanut Ukrainan rajansa turvatuksi, siirtyykö Venäjän geopoliittinen painopiste väistämättä pohjoiseen? Ja käykö samalla tavalla Yhdysvaltojen taholta – kun Ukraina väsyy, heikennetään Venäjää Pohjoisen avulla? On vaarana, että seuraaville Mainilan laukauksille on monta mahdollista ampujaa.

Suurvaltojen geopolitiikan ja oikeudenmukaisuuden lähtökohdat eivät ole helppo yhtälö. Sota ei lopu sotimalla.