Monipuolinen mediavero laajentamaan Yle-veroa

Medialla on käytössään monia mahdollisuuksia viestien välittämiseen.

Parhaimmillaan viestintäväline valitsee, mikä viestintätapa sopii parhaiten tapahtumatilanteeseen ja esillä olevan tiedon välittämiseen sekä välineen oman toiminnan lähtökohtiin.

Teksti, kuva, grafiikka, ääni ja video sekä animaatiot on turvattava kaikille välineille, tekstimuotoiset jutut myös Yleisradiolle. Näiden rajoittaminen ulkopuolisin säädöksin on keinotekoista.

YLEISRADION TOIMINTA on herättänyt tunteita ja keskustelua, pikkuhiljaa jatkuvasti. Monet ovat ärtyneitä Ylen pakkoverosta etenkin, jos eivät koe saavansa Yleltä odotuksiaan täyttävää palvelua. Lisäksi Ylen on nähty paisuneen ylisuureksi organisaatioksi, joka maksaa liian paljon.

Muissa mediavälineissä, etenkin lehdissä, Yle nähdään taloudelliselta pohjalta epäreiluna kilpailijana.

Valtakunnallisena organisaationa Yle ei aluetoimituksistaan huolimatta ole riittävä huolehtimaan alueellisesta uutisoinnista, vaan vastaanottajan on Ylen lisäksi seurattava jotain muutakin välinettä saadakseen kattavasti tietoa. Ylen vahvuudet ovat valtakunnallisten iltauutisten ja monipuolisen, ajattoman Areenan puolella.

Median ahdinko ei parane veronalennuksin.

Maakunnalliset välineet, sanomalehdet, ovat huolissaan omasta toimeentulostaan ja myös ne odottavat yhteiskunnalta tukea omaan toimintaansa.

MEDIAKENTÄN SÄILYVYYS monipuolisena on turvattava, sillä se vahvistaa sananvapautta ja demokratiaa. Se antaa vastaanottajalle sivistystä ja tietoa sekä auttaa torjumaan disinformaatiota.

Median ahdinko ei Suomessa parane yhteiskunnan tuella tai veronalennuksin. Niin Yleisradion kuin muidenkaan viestintävälineiden ei pidä jäädä yhteiskunnan eläteiksi, vaan niiden on itse otettava vastuuta toimintansa taloudesta.

Yleisradiolla on omat tärkeät perustehtävänsä, jotka eduskunnan on määriteltävä ja osoitettava niihin varat valtion talousarviosta. Samalla nykyinen yleisradiovero pitää muuttaa yleiseksi mediaveroksi tai ”mediaseteliksi”, jonka kohteen vastaanottaja, katsoja ja lukija, voi itse päättää.

MIKÄLI MEDIAN kuluttaja haluaa seurata Ylen muuta kuin perustehtäviin sidottua tuotantoa, hän kohdistaa veronsa Ylelle. Jos hän haluaa sen sijaan tilata alueellisen sanomalehden, aikakauslehden tai verkkojulkaisun, hän voi kohdentaa mediaveronsa sille.

Näin pystytään turvaamaan sekä Yleisradion että sanomalehtien toimintaa – ilman monimutkaisia valtion tukirakenteita. Samalla vastaanottaja saa valinnanvapauden itse päättää, mitä median tarjonnasta haluaa seurata ja mille välineelle veronsa kohdistaa.