Maahanmuuton eri puolista puhuttava

Harvoin poliittiseen kysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Näin myös maahanmuutossa, mikä on yksi keskeinen jakotekijä päivän politiikassa ja tulevissa eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.

Perinteiset puolueet ovat omaksuneet pakolaisiin ja maahanmuuttoon hyväksyvän ja puhtaan eettisen kannan: Sivistysvaltion on taattava turva alueelleen tuleville ihmisille, jotka lähtömaassaan joutuisivat elämään fyysisen uhkan alla. Osaltaan tämä liittyy globaalisuuteen ja EU:n sisämarkkinoiden periaatteeseen, jossa keskeistä on tavaroiden, työvoiman ja ihmisten vapaa liikkuvuus eri alueilla. Odotettavissa olevan työvoimapulan paikkaaminen edellyttää maahanmuuttoa.

Maahanmuuttoa vastaan on esitetty kritiikkinä, että se vie suomalaisten työpaikkoja ja laskee palkkoja, maahanmuuttajien tukiasuminen nostaa asumisen hintaa isojen kaupunkien keskustoissa ja syö suomalaisia sosiaaliturvan varoja. Lisäksi maahanmuuton nähdään myös tuovan turvattomuutta ja väkivaltaa suomalaisten elämään. Maahanmuuton kustannuksiksi on ääriryhmissä laskettu yli kolme miljardia euroa vuodessa

PERINTEISET VALTAPUOLUEET ovat yksipuolisesti korostaneet vain maahanmuuton myönteisiä puolia ja jättäneet kritiikin ääriryhmille sekä näin kasvattaneet kriittisten puolueiden kannatusta. Perinteisiltä puolueilta pitää odottaa vastausta esitettyihin kriittisiin kysymyksiin. Pelkkä populismiksi leimaaminen ei riitä.

Epäkohtia ei voi jättää huomioimatta. Pitävätkö esitetyt väitteet ja kustannukset paikkaansa? Ääriryhmiä ei tietystikään ole syytä pitää turhaan esillä, mutta keskeisiin kysymyksin olisi perinteisten toimijoiden ja puolueiden reagoitava.

Vaikeneminen ei ole vaihtoehto, koska se vain lisää kriittisen tiedon uskottavuutta. Myös vaikeat asiat on kerrottava ja selvitettävä, mitä niille voidaan tehdä.

Yleisesti maahanmuutossa ei riitä, että maahanmuuttajia sopeutetaan Suomeen. Sen lisäksi olisi myös kiinnitettävä huomiota siihen, miten suomalaisia sopeutetaan maahanmuuttajiin.

Globalisaatio on Suomelle elinehto. Suomi on ollut ulospäin suuntautuva valtio koko olemassaolonsa ajan.

Globaalin ja kansainvälisyyteen pyrkivän politiikan edut ovat vahvempia kuin ahtaaseen, oman maan rajojen sisäpuolelle käpertyvä kansallinen politiikka.