Ulkopolitiikka edellyttää omia, itsenäisiä hävittäjiä

Maailmalla puhaltavat ilkeät puhurit, ja emme tiedä, mihin ne kansainvälisessä politiikassa johtavat. Eri maiden armeijat haluavat uhota voimallaan. Pienet maat etsivät linjaansa.

Suomi oli vastaavassa tilanteessa 1920-1930-luvuilla, jolloin etsittiin parasta ulkopolitiikkaa itsenäistyneelle maalle. Saksalaissuuntaus ja reunavaltiopolitiikka pettivät heti alkuunsa.

Niiden jälkeen vahvimmaksi tuli turvautuminen Kansainliiton arvoperustaan ja oikeudenmukaisuuteen. Talvisodan alla eri puolueet pettyivät: Maalaisliitto menetti uskonsa pohjoismaihin, joilta ei tullut apua. Oikeisto menetti uskonsa Saksaan, joka myi Suomen Neuvostoliitolle. Vasemmisto pettyi Neuvostoliittoon, jonka ei olisi pitänyt ”haluta tuumaakaan vierasta” maata.

Jatkosodan alla Suomi päätyi Hitlerin Saksaan ja saksalaisten joukkojen vyörymiseen Lappiin. Suomi itse eteni idässä Syvärille ja loppupelissä Lapin sotaan sekä yya-sopimukseen Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen lähtökohdaksi on tullut läntinen arvoperusta ja oikeudenmukaisuus.

Suomella on keskeinen asema Pohjois-Euroopassa ja vastuu jännityksen lieventämisestä alueella. Sotilaspoliittisesti Suomella on kaksi vaihtoehtoa: Suomi on idän mielestä lännen askellauta Venäjälle tai vaihtoehtoisesti lännen mukaan Venäjän puskurialuetta lännen toimia vastaan.

Suomen ei ole syytä sitoutua kumpaankaan. Ei pidä joutua uudelleen talvisodan alun tilanteeseen, jossa itä pelkää lännen käyttävän Suomen aluetta sitä vastaan. Tässä hävittäjähankinta on myös poliittinen päätös – on aivan eri asia, hankitaanko ne Ruotsista, Euroopasta vai Yhdysvalloista.

Liittoutumattomana Suomi parhaiten edistää alueellista tasapainoa, sillä mitä enemmän jännitys alueella lisääntyy, sitä enemmän suurvallat tulevat polkemaan pienten valtioiden oikeuksia.

Suomen on ulkopolitiikassa pidettävä itsellään mahdollisuus sopeutua omaehtoisesti erilaisiin eteen tulevin tilanteisiin ja maanpuolustuksessa huolehdittava itsenäisesti omasta puolustuksestaan.

Hävittäjähankinnassa tämä merkitsee sitä, että Suomen on valittava monitoimihävittäjä, joka on ensisijaisesti torjuntahävittäjä ja jota pystytään käyttämään itsenäisesti. Sen ase- ja toimintajärjestelmiin on kyettävä tekemään omaehtoisesti muutoksia.

Lisäksi Suomen olosuhteet edellyttävät koneilta toimintakykyä maantiekentiltä. Lähtökohtana pitää myös olla se, että koneet vähintäänkin kootaan sekä huolletaan Suomessa ja näin edistetään omaa osaamista ja työllisyyttä – onhan kyseessä Suomen suurin asekauppa, josta myös Suomen on taloudellisesti hyödyttävä.

Ratkaisevaa on myös huolehtia muiden puolustusalojen, maavoimien ja merivoimien sekä kyberturvallisuudesta vastaavien toimintakyvystä - ilmavoimamme kuitenkin jäävät aina altavastaajiksi Pohjois-Euroopan ilmatilassa.

Suomen liennyttävä ulkopolitiikka edellyttää erityistä taitoa ja osaamista sekä historian tuntemusta, sillä ydinongelma on se, että pitkittyvässä kriisissä Suomi ei selviä yksin.

Maailman puhurit jäänevät miekkojen ja sapelien kalisteluksi. Sen varmistaa parhaiten Pohjois-Euroopassa alueellinen tasapaino ja maiden omaehtoinen puolustus.