Mikä on traagisen uutisen painoarvo mediassa?

Tiedotusvälineen tehtävä on välittää tietoa, herättää keskustelua ja myös viihdyttää. Tiedon sisällöstä myyvintä on usein kielteinen asia, sillä se herättää eniten kiinnostusta.

Juttuvalintansa määrittelemiseksi medialla on uutiskriteerit. Kriteerien keskeinen ominaisuus on tiedon intensiteetti eli se, kuinka voimakkaasti tieto vaikuttaa vastaanottajaan. Vaikutus voi olla konkreettista, jolloin se vaikuttaa suoraan vastaanottajan elämään, esimerkiksi hänen palkkaansa, tai intensiteetti voi olla abstraktista, jolloin tieto vaikuttaa tunteisiin, esimerkiksi saa sisällöllään vastaanottajan järkyttymään.

Lähtökohta on, että kielteisistä asioista pitää kertoa. Tiedonvälineen pitää välittää tietoa nopeasti siitä, mitä on tapahtunut sekä kertoa isoissa onnettomuus- ja väkivaltauutisissa, miten vastaanottajan pitää toimia ollakseen turvassa. Sen jälkeen tehtävä on katkaista huhuilta siivet ja kertoa asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet. Tämä on selkein peruste sille, että kielteisistä asioista kerrotaan selkeästi ja riittävästi. Järkyttävissä uutisissa yhtenä tekijänä on nähtävä myös uutisten terapeuttinen luonne: vastaanottajat voivat purkaa tapahtumaa tiedonvälityksen avulla.

On kuitenkin huomattava, että toimittaja ei ole psykologi. Erityisesti on varottava, että tiedosta ei tule väkivaltaviihdettä vastaanottajalle. Tiedonvälityksessä ei välitetä pelkästään tietoa, vaan myös käyttäytymismalleja. Tämä herättää aina kysymyksen siitä, kuinka kielteisestä asiasta pitää kertoa ja minkälainen painoarvo asialle tulee antaa. Mitä on vastuullinen journalismi?

Tapahtuman sisällön intensiteetti on ollut voimakas nyt esillä olleessa Vantaan kouluampumistapauksessa. Sen pohjalta on ymmärrettävää, että tiedotusvälineet keskittyvät sen uutisointiin televisiossa lähes koko uutislähetyksen ajan ja sanomalehdissäkin 5-6 sivua päivässä, mitkä määrällisesti on paljon.

Mutta mikä on kouluampumiselle annettava oikea uutisajan ja -tilan määrä? Keskitytäänkö liikaa tapahtuman sensaatiohakuisuuteen ja oman välineen menestyksen rakentamiseen? Onko tämä sopusoinnussa yhteisen hyvän kanssa?

Vai riittäisikö lyhyt selvitys siitä, mitä on tapahtunut ja myöhemmin mahdollisesta taustoista kerrottaisiin lyhyesti. Levittääkö media kielteisiä käyttäytymismalleja?

Näyttää ikävästi siltä, että tiedotusvälineet käyttävät traagista tapahtumaa oman ”myyntinsä” välineenä. Kaupalliset välineet pyrkivät sen avulla lisäämään lukijakuntaansa ja rahallista tuloaan sekä samoin Yleisradio, joka joutuu joka päivä vastaanottajamääristä kilpailemaan kaupallisten välineiden kanssa ja näin osoittamaan olemassaolonsa oikeutuksen.

Tiedonvälitykseen liittyy aina vastuu välitetyn tiedon seurauksista yhteiskunnassa. On hyvä palauttaa mieliin hengen miehen arkkipiispa John Vikströmin aikoinaan STT:n vuosijuhlassa esittämä kehotus miettiä tiedonvälityksen päämääränä syvällisemmin ja kysyä mikä on hyväksi ihmiselle?