Eturistiriidoista etsittävä Suomen etu

Täydellistä presidenttiä ei tietysti ole eikä sellaista tulekaan, mutta pätevin ehdokkaista on nyt valittu. Menestystä presidentille tulevien vuosien tehtävissään. Suomen dilemma on siinä, että Venäjän kanssa pitäisi tulla toimeen, mutta yksin ei mahdollisissa kriiseissä pärjää.

Yhdysvallat ei Suomea pelasta (se toimii vain, jos toiminnasta on sille itselleen hyötyä), Nato pelastaa meidät vielä vähemmän (Nato-maat ovat laiminlyöneet puolustustaan jo puolen vuosisadan ajan ja Nato tarvitsee enemmän Suomen maajoukkoja kuin Suomi Naton) ja kaikkein vähiten meidät pelastaa EU (joka on varsin päämäärätön ja eripurainen toimija). Venäjä taas osaltaan tulee huolehtimaan luoteisrajansa turvallisuudesta, mikä on sille tärkeämpi kuin Ukrainan raja.

Järkevä vaihtoehto olisi ehkä ollut pelkkä JEF-sopimus Englannin kanssa. Englanti on maa, joka historian ja geopolitiikan sekä oman puolustuksensa pohjalta on varminten kiinnostunut Fennoskandian alueesta. JEF-sopimus olisi myös Natoa vähemmän ärsyttänyt Venäjää, joka tulee myös vastaisuudessa olemaan Suomen lähinaapuri ja tärkeä kauppa-kumppanimme.

Turvallisuutta ei pidä rakentaa tilapäisten suhdanteiden varaan. Viimekädessä Suomi joutuu hoitamaan asiansa idän kanssa kahden kesken. Toivottavasti nykyisestä tilanteesta tulee nopeasti uusi normaali. Se on menestymisemme ehto.

Stubbin osalta herää kysymys, kykeneekö hän asenteiltaan ”Nato-presidenttinä” analysoimaan yhtä aikaa Venäjän, Yhdysvaltojen ja Suomen intressejä sekä ratkaisemaan ne Suomen edun pohjalta. Kaikkiin yhteydenottoihin pitää tarttua. Nyt vallitseva 1930-luvun tapainen militarismin ilmapiiri vie tuhoisaan lopputulokseen.

Pohjois-Eurooppa tarvitsee rauhanrakentajia.