Neuvostoliitto ei ollut kommunistinen?

Neuvostoliitto ei ollut kommunistinen. Ja tämän venäläiset vallankumoukselliset tiesivät varsin hyvin.

Marxin historiateoriassa (orja-, feodaali- ja kapitalistinen sekä edelleen kommunistinen yhteiskunta) vallankäyttö ja tuotantotavat ovat sidoksissa toisiinsa. Edellisen yhteiskunnan tuotantotapojen kehitys on edellytys seuraavaan yhteiskuntaan siirtymiseen. Marxin mukaan kommunistinen yhteiskunta voidaan perustaa kapitalistisen (porvarillisen) yhteiskunnan aikana rakennettujen tuotantolaitosten pohjalle. Kyse ei siis ole pelkästään teoriasta, vaan siitä konkreettisesta tosiasiasta, että kommunismi edellyttää kapitalistisen yhteiskunnan aikana rakennettuja tuotantolaitoksia, jotka kommunismissa otetaan yhteiskunnan hallintaan.

Venäjän bolševikkien ongelma oli se, että Tsaarin Venäjä oli feodaalinen yhteiskunta eikä sillä ollut kommunismin tarvitsemia tuotantolaitoksia.

Bolsevikkien älykkö ja teoreetikko Leo Trotski ratkaisi ongelman ”jatkuvan vallankumouksen” teorian avulla. Sen mukaan työväenluokan vallankumous on maailmanlaajuinen jatkuva prosessi ja muun maailman, etenkin Länsi- Euroopan muututtua kommunistiseksi, kommunismi voidaan Neuvostoliitossa rakentaa lännen tuotantolaitosten varaan.

Trotski hävisi valtataistelun (1929) Josif Stalinille, jonka myötä vallitsevaksi suuntaukseksi Neuvostoliitossa tuli Stalinin näkemys ”sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa”. Sen mukaan Neuvostoliiton oli itse rakennettava kommunismin tarvitsemat tuotantolaitokset, joiden varaan kommunismi myöhemmin voidaan perustaa. Stalinin teoria ei ollut puhdasta marxismia, vaan sen sovellus, jossa marxismi jää tulevaisuuden päämääräksi.

Trotski oli Stalinin kilpailija ja Trotskin jatkuvan vallankumouksen teoria ei sopinut Stalinille. Trotskilaisuus olikin myöhemmin Neuvostoliitossa kirosana. Siihen varmasti vaikutti myös se, että Toisen maailmansodan jälkeisen neuvostotalouden suorittamaa riistoa Keski-Euroopan ”sosialistisista” maista ei haluttu yhdistettävän trotskilaisuuden kautta Neuvostoliittoon.

Neuvostoliiton talous perustui suunnitelmatalouteen ja viisivuotissuunnitelmiin. Ideologisesti sitä pidettiin siirtymävaiheen yhteiskuntana feodalismista kommunismiin. Neuvostoliitto ei siis ollut kommunistinen valtio. Ehkä parhaimmillaan neuvostotalous on määritelty valtiomonopolistiseksi feodalismiksi.

Marx ei teoksissaan määritellyt, millainen on kommunistinen valtio. Itse asiassa hän kuolinvuoteellaan totesi, että kommunistinen yhteiskunta on mahdottomuus, esimerkiksi valtioiden ja ihmisen valtapolitiikan ja ahneuden vuoksi. Marxin teoriat kommunismista eivät Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ole olleet erityisemmin suosittu tutkimuskohde, ja marxismia koskeva tutkimus onkin kohdistunut Marxin esittämään kapitalismin kritiikkiin. Se on ymmärrettävästi yhdistetty myös globalisaatioon ja uusliberalismiin.

Karl Marx ja Friedrich Engels ennakoivat Kommunistisen puolueen manifestissa, että kapitalismi synnyttää maailmanmarkkinat, joilla tuotanto ja kulutus muuttuvat yleismaailmalliseksi, mikä pakottaa kaikki kansakunnat omaksumaan kapitalistiset tuotantotavat. Tässä keskeistä on pääomien kasaantuminen. Kapitalistisilla markkinoilla pääomat keskittyvät ja liika kasautuminen johtaa toistuviin kriiseihin sekä entistä suurempiin monopoleihin. Monopolit organisoivat toimintansa globaalissa mittakaavassa ja useilla aloilla olisi vain 5-6 yhtiötä hallitsemassa maailman markkinoita.

Nykyinen globaalisuuden ja uusliberalismin valta sekä talouden maailmanlaajuiset ongelmat edellyttävät monipuolista talouspolitiikan ja toimintaympäristön tutkimusta. Onko kokonaistuotannon mittarin ensisijaisuudesta luovuttava ja siirrettävä päämäärä luonnon kestävyyteen ja yhteiskuntien, ihmisten hyvinvointiin?